Tietotekniikan oppitunti

Tietokoneestani ilmeisesti paukahti kiintolevy, ja sitä myöten se ei käynnistynyt. No, muutamia tiedostoja, ei mitään huipputärkeitä saattoi tässä mennä, mutta kaikki tärkein (lue: gradu) on tallessa useammassa eri paikassa, muun muassa ulkoisella kiintolevyllä.

Se, että tätä kirjoitan nyt tältä kotikoneelta, johtuu pelkästään siitä, että tajusin joskus poimia mukaan Ubuntun live-cd:n jonka avulla sain koneeni käyntiin ja nettiin. Ei sentään tarvinnut liitää työpaikalle etsimään korjausohjeita tietokoneeseen, vaan voin tehdä sen tästä kotikoneelta. Ja valittaa Internettiin. Ja ircata.

Ihmeellinen asia

Näin tänään ihmeen. Pienellä i:llä, mutta sellaisen kuitenkin. Eräällä ihmisellä oli tyhjä kalenteri, jossa ei ollut pakollisia tai pakohkollisia menoja.

Joskus varmaan kannattaisi varata viikko täyteen otsikolla "loikoile".

Paluu elävien kirjoihin

Kauan siinä meni. Todella kauan. Työllistyin ja sain siis ajankulua, joka ei ole turhaa. Tätäkin kirjoitan hieman työtehtäviäni sivuten, joten rikon blogin perustuslausetta vastaan, mutta en anna itselleni siitä rangaistusta.

Töitä lukuunottamatta asiat ovat jotakuinkin muuttumattomat. En ole vieläkään saanut gradua palautettua (mutta nyt se on melkein valmis) ja riennän edelleen erinäisissä yhdistysriennoissa. Olen rikkonut kaikki olettamani ennätykseni kasvissyönnissä, enkä ole koskenut lihaan koko vuotena, paitsi kaksi kertaa anoppilassa, koska siellä ei ollut kasvisvaihtoehtoa. En tosin ollut tilannutkaan. Alkuperäinen veikkaukseni oli, että kestän viikon. Nyt aion testata kestänkö tämän kuukauden. Välillä on meinannut tehdä tiukkaa.

Hei, täällähän alkaa kohta olla jutut paikallaan

Tämän päivän ohjelmassa oli saada yksi kirjahylly koottua ja siirrettyä sohva paikalleen. Ne on nyt tehty. Tämän lisäksi olen käynyt työhaastattelussa, jonka menemisestä en oikein osaa sanoa. Tähän saakka olen saanut joka kerta työhaastattelussa käytyäni töitä - saa nähdä kuinka nyt käy.

Ja jos naapurini satut lukemaan tätä: voisitko ystävällisesti porata jossain muussa vaiheessa kuin kello 7.20 kuten tänään ja eilen. Varsinkin, jos aiot lopettaa jo kymmeneen mennessä. Luulisi ehtivän hieman myöhemminkin.

Heräsin omaan huutooni

Luulin, että otsikon mukainen tapahtuma olisi vain kirjoja varten varattu kuvainnollinen ilmaisu, kunnes se tapahtuu itselle. Ei, kyseessä ei ollut paha painajainen, ainoastaan säikäyttävä yllätys. Lattialla ryömi pimeässä ulkomaalainen opiskelija joka kyseli yllättäen, kuinka löytäisi yliopistolle. Huusin unessani säikähdyksessä. Ja siihen heräsin.