Hinta demokratiasta

Ei, en ota kantaa vaalitulokseen vielä, mutta sen sijaan totean, että tämä henkilö sai ainakin maksettavaksi tavallista korkeamman hinnan demokratian toimimisen valvomisesta. Opinpahan sen, ettei välttämättä kannata mennä, jos tuntee olonsa kurjaksi, pakollisiin menoihin. Eilen vaalilautakunnassa oli kurja istua, vaikka en kovin sairaaksi silloin itseäni vielä tuntenut. Nyt tunnen. Kurkkua juilii, yskittää ja kuumekin on 38,5. Ja puhuminen sattuu. Onpa ainakin hiljaista.

Tällaisina hetkinä on hurjan innoissaan siitä, että digiboksin kiintolevyllä on useamman tunnin verran Monty Pythoneita.

Minussa on varmaan joku vika

Edellisen tentin jälkeen on mieleni vaatinut itseensä syötettäväksi lisää filosofiaa. Tämä on jotenkin outo tunne. Varmaan jotain vinksahtanut. Lopullisesti. Kaipa sitä vielä viimeisinä yliopistopäivinä pitää mennä etiikan tenttiin.

Ja, onhan minulla siihen toinenkin järkevä syy. Kun täytin kanditodistushakemuksen, sain täytettyä lomakkeessa sivuainekokonaisuuksien listassa kaikki kohdat. Jos suoritan filosofiasta kokonaisuuden, niin joutuvat venyttämään lomaketta. Tai tekemään kokonaan uuden.

Sininen hetki

Backyard, originally uploaded by anzaq78.

Tällainen oli näky pari viikkoa sitten pihalla. Vaikka rakennustyömaa rumentaakin näkymää, sattui tuon hetken talvisuus ja taivaan sinisyys sopivasti kameran muistipiirille.

Byrokratia laajentuu ottaakseen huomioon laajentuvan byrokratian tarpeet

Noin, allamainittu tentti meni läpi. Vaikka joku paha sana voisikin arvella, että tenttipapereita ei luettu hyvin, sillä kaikki tentin suorittaneet saivat saman arvosanan, niin en aio olla paha sana.

Olen siis byrokratiaa vaille luonnontieteiden kandidaatti, ellei jossain ole jotain jäänyt minun ja opintoasiain amanuenssin huomaammatta.

Ja maisteristakin uupuu enää noin 20-30 sivua gradua ja vähän lisää byrokratiaa.

Kuulostaa suunnitelmalta

Tiedotus täältä filosofian tenttikirjojen keskeltä:

Kun tästä ehkä jopa valmistunkin, aion selvittää mikä se kohu on erinäisten klassikoiksi nimettyjen teosten ympärillä. Aion katsoa Kummisetä-trilogian ja lukea jonkun itseäni paksumman venäläisen kirjan. (Venäjää en aio kuitenkaan sitä varten opiskella, vaikka eräs tuttuni sanookin, että se on sen arvoista).

Nyt takaisin tieteen määritelmiin.

Ojasta allikkoon

Kun Suomi liittyi, joskin vastahakoisesti, maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, olin tyytyväinen. Vaikka maamiinat ovatkin tehokas ja halpa puolustuskeino, ovat niiden riskit ja haitat huomattavasti hyötyjä suuremmat. Vaikka perusteluna onkin yleensä käytetty sitä, että kaikki miinat merkitään karttoihin, ja vaikka ainakin oman saamani armeijakoulutuksen perusteella näin onkin, ei se ole vielä vastannut siihen kysymykseen, että mitä tapahtuu siinä tilanteessa, kun puolustava armeija jyrätään täysin tai päädytään puolijärjestäytyneeseen sissisotaan. Tällöin ei ole enää varmuutta siitä, että merkkaamiseen käytetyt dokumentit olisi tallessa tai että niitä haluttaisiin luovuttaa aluetta puhdistamaan joutuville joukoille, olipa nämä siviilejä tai sotilaita.

Nyt ollaan kuitenkin menossa hyvin paljon huonompaan suuntaan.
Korvaavaksi järjestelmäksi on ehdotettu rypälepommeja ja sirotemiinoja, joita ei Ottawan sopimus kiellä. Sirotemiinat ja rypälepommit ovat lentokoneesta tai tykillä levitettäviä räjähteitä, jotka levittävät pienempiä pommeja laajemmalle alueelle. Sirotemiinat toimivat kuten miinatkin, eli räjähtävät kosketuksesta. Näiden lisäksi rypälepommien pikkupommeissa on huomattava osa myös räjähtämättömiä ammuksia. Esimerkiksi YK:n asiantuntijoiden arvion mukaan Libanonissa olis 2006 konfliktin jäljiltä yli miljoona räjähtämätöntä siroteammusta. Nämä kaikki voivat tappaa ihmisiä vielä konfliktin loputtua, olipa niiden kanssa tekemisiin joutuva siviili tai sotilas, lapsi tai aikuinen, oma tai vihollinen.

Vaikka sirotemiinat toimivatkin kuten tavalliset miinat, jotka ovat kiellettyjen listalla, on niiden käytössä vielä suuremmat ongelmat miinojen sijainnin merkitsemiseen. Jos tavallisilla maamiinoilla oli sentään jonkinlainen mahdollisuus, että ne löytyvät vielä konfliktin jälkeen karttojen perusteella. Rypäleammusten kohdalla kuitenkin on vain summittaisia arvauksia siitä, minne päin niitä on levitetty, eikä niiden tarkasta sijainnista edes voi olla täydellistä tietoa ja ammukset voivat säilyttää tehonsa kymmeniä, ellei satojakin vuosia.

Ihmisen paras ystävä

Greyfriars Bobby - Edinburgh, originally uploaded by anzaq78.

Valokuvatorstain aiheena on Ystävä.

Tämä hauva, Greyfriars Bobby, on Edinburghissa korkeassa arvossa. Sen isäntä kuoli koiran ollessa pentu, ja koiran sanotaan viettäneen loppuelämänsä, 14 vuotta, isäntänsä haudalla.

Uutispulaa?

Tänään oli Ilta=Sanomien sivulla kolme juttu siitä, että petoeläin (ilves) oli syönyt saaliseläimen (kurki). Ja tämä siis pääsi lehden ensimmäiselle aukeamalle. Vain sen takia, että tapauksesta oli joku järkyttynyt, koska oli antanut jo lintuselle nimenkin aikaisemmin. Kannattaisi varmaankin kerrata koulussa opetettuja asioita eläinkunnassakin tapahtuvasta ravinnonhankinnasta.

Melkein sukua julkkikselle

Näin Pinserin tyypit livenä. Olen siis melkein sukua julkkikselle.

Pienetkin joutuvat ponnistelemaan

Kitten at Work, originally uploaded by anzaq78.

Kaikki joutuvat töihin leipänsä eteen.
Valokuvatorstain aiheena on ponnistus.

Oikoluku vol 1.

Näyttää siltä, että graduuni on poissaollessani käynyt kirjoittamassa joku vähä-älyinen idiootti. Enhän minä tuollaista tekstiä voisi kirjoittaa.

Veto

Löin kaverin kanssa vetoa siitä kumpi on ensiksi saanut gradun (tai hänen tapauksessaan diplomityön) valmiiksi. Valmistaudun henkisesti pullolliseen single malt skottiviskiä.

Hyvä asiakas

Olen ilmeisesti ollut silloisen lähipizzerian erikoisen hyvä asiakas. Vielä viiden vuoden jälkeen, kun edellisestä vierailustani kyseiseen ravinteliin on useampi vuosi, poismuutostani pizzerian työntekijä tervehtii minua kadulla vastaantullessaan. Ja samoin tekee muuten myös erään baarin baarimikko, vaikka sielläkään en ole vuosiin käynyt.

Mikä elämä?

Tähän on nyt tultu gradun suhteen. Kirjoitan sitä lauantai-iltana klo 23.50 enkä malttaisi lopettaa. Veikkaan, että huomenna ei hotsita sitten pätkän vertaa koko teos. Pitänee siis takoa silloin, kun rauta on riittävän lämmintä

Ruuhka-aika opiskelijaparkissa

Ruuhka-aika opiskelijaparkissa, originally uploaded by anzaq78.

Valokuvatorstain vuoden ensimmäinen haastesana on 'avara'.

Pakotettua kehitystä

Pah. Pitänee se digiboxi hankkia, kun valtiovallan päätöksellä vajaan vuoden vanha töllötin lopettaa toimintansa ilman sellaista elokuulla. Veikkaan vaan, että juuri ennen h-hetkeä hinnat pompsahtavat ylös ainakin toviksi. Olisin (ja varmasti moni muukin) arvostanut, ettei ainakaan kaapeliverkkon hieman aikaista teknologiaa olisi sysätty. Lisäksi hdtv:n tuloon on aikaa vähän yli tuo digi-tv:n deadline, joten sen jälkeen varmaan on ostettava uusi boksi. Ja tv. Kun eivät kerta halunneet tuoda sitä samaan uudistukseen.

Ei kuitenkaan

Eipä tullut sitten tehtyä suurta rokkiteosta. Toisaalta, olen kyllä vielä hengissä.

Vielä tänään

Olisi vielä tämä päivä aikaa tehdä Suuri Rock-teos ja kuolla, kuten niin kovin moni muukin.

Hei, täällähän alkaa kohta olla jutut paikallaan

Tämän päivän ohjelmassa oli saada yksi kirjahylly koottua ja siirrettyä sohva paikalleen. Ne on nyt tehty. Tämän lisäksi olen käynyt työhaastattelussa, jonka menemisestä en oikein osaa sanoa. Tähän saakka olen saanut joka kerta työhaastattelussa käytyäni töitä - saa nähdä kuinka nyt käy.

Ja jos naapurini satut lukemaan tätä: voisitko ystävällisesti porata jossain muussa vaiheessa kuin kello 7.20 kuten tänään ja eilen. Varsinkin, jos aiot lopettaa jo kymmeneen mennessä. Luulisi ehtivän hieman myöhemminkin.

Vanhat kaavat voivat johtaa myrkytykseen

Olen tänään yrittänyt etsiä ruokaa siivouskomerosta kolme kertaa. Ja laittaa sitä sinne takaisin kahdesti. Vanhan kämpän jääkaappi suhtautui tiskipöytään samoin kuin täällä siivouskomero. Joten, jos valitan tässä blogissa pahoinvointia, voi olla, että olen käynytkin siivouskomerolla jääkaapilla käymisen sijaan.

Onni on...

...Uusi kämppä ja toimiva netti.

Päättäjien päättömyyksiä, osa 1/liian monta

Näin kesän jatkuessa yli pitkiä aikoja, olen kulkenut viime aikoina kovin paljon polkupyörällä paikasta A paikkaan B,C,D tai E. Pyöräily on rattoisaa ja matkaankaan ei tarvitse varata aikaa kuten kävellessä.

Valitettavasti, Tampereen kaupungin päättäjät ovat keksineet, ettei ihmiset talvisin pyöräile, ja täten muuttaneet kaikki keskustan yhdistetyt pyörä- jalkakäytävät pelkiksi jalan astuttaviksi väyliksi. Perusteena tälle on annettu se, että jalkakäytävän puhdistusvastuu talvella on sen viereisen kiinteistön omistajalla, kun taas pyörätien joutuu kaupunki puhdistamaan omaan laskuunsa. Vaikka tällä tavalla saadaankin varmaankin säästöjä, on kuitenkin välittyvä viesti huono. Kaupunki haluaa tukea autoilua keskustassa, eikä aio piitata niinkään muiden turvallisuudesta. Kiinteistöt nimittäin eivät hoida usein tehtäväänsä niinkään hyvin. Lisäksi kevytenliikenteenväylät tukitaan ajoväylältä kerätyllä lumella Tämän lisäksi, varsinkin katujen kiillottuessa peilijääksi, on ajoväylällä polkupyöräily leikkimistä oman henkensä kanssa, eikä autoilijoiden asenteet helpota liikkumista ollenkaan.

Haastankin kaikki päätöksen puolella olleet ajamaan polkupyörällää Hämeenkadun päästä päähän helmikuisessa ruuhkassa.

Meemailenpa kerrankin

Koska poppilaatikossani soi koko ajan jotain, niin meemaan itse itseni yhden artistin musiikkikappaleiden nimillä vastauksia kinkkisiin kysymyksiin.

1. Sukupuolesi?
Zen

2. Mikä on suurin unelmasi?
Possessions

3. Mitä inhoat?
Shitstorm

4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
Underneath the Waves

5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Happy Camper

6. Mistä asioista pidät?
Force Fed

7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Love?

8. Missä haluaisit olla?
Japan

9. Kuvaile elämää?
Oh my Fucking god

10. Kuvaile itseäsi?
Satan's Ice Cream Truck

11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Bring on the Young

Jääköön orkesterin nimeäminen lukijalle.

Epäonnistunut otos

Valokuvatorstaissa pyydetään paljastamaan jotain epäonnistunutta. Vaikeaa se on, ei sen takia, että kuvani onnistuisivat aina, vaan yleensä annan deleten laulaa jo kamerasta, jos kuva ei onnistunut. Tässä kuitenkin yksi, jossa en saanut tallennettua ajatustani kuten halusin.

Kuvassa on parvekkeeltani näkyvä puupari, joka on kovin valokuvauksellinen. Olen parin vuoden aikana yrittänyt tallentaa ne muistikortille useita kertoja. Joskus olen mielestäni onnistunut.

Hukassa tovin

Joku bitti oli vinossa jopnkin aikaa, enkä sitten niin millään päässyt kirjautumaan tänne. Siitä siis johtui poissaoloni. Ei laiskuudestani. Ihan oikeesti.