Ja sitten ihmetellään ruuhkia

Tänään kävellessäni töistä kotiin kello 15.57:n ruuhkan aikoihin laskin aikani kuluksi autoja. Ohitseni ajoi sen noin 5:n minuutin aikana, jonka matkani kesti arviolta noin 70 autoa. Autojen lisäksi laskin, että vain noin kuudessa autossa oli enemmän kuin pelkkä kuski, siis suurimmassa osassa oli pelkästään vain yksi henkilö.

En oikein jaksa uskoa, että täällä Tampereella olisi niin huonot julkisen liikenteen yhteydet. Suurin osa todennäköisesti olisi päässyt perille bussillakin, mahdollisesti nopeamminkin kuin omalla autolla ruuhkassa. Tampere kun on rakennettu kannakselle, minkä tiekapasiteettia ei juurikaan voida lisätä. Polkupyöräkin on sangen nopea kulkuväline. Se jopa antaa kaupanpäällisiksi liikuntaakin.

Tamperelaisen pyöräilyn puolesta

Tampere on antanut vaikutelmansa polkupyöräilyvihamielisenä kaupunkina. Talvella useimmilla keskustan katuosuuksilla ei saa pyöräillä kuin ruuhkaliikenteen seassa peilihiotulla jäällä. Tämän lisäksi pyörätiet tuntuvat samoilla alueilla toimivan yleisinä parkkipaikkoina ja lastaustiloina, jotka tukkivat tien ja pakottavat koukkaamaan jalankulkijoiden puolelta. Siitäkin tulee sanomista. Tämän kaiken lisäksi päättäjien yleinen kuva pyöräilystä on lähinnä sellainen, että pyöräily on vain liikuntamuoto ja lasten liikkumiskeino, eikä työmatkailu- tai muu liikennemuoto.

Nyt on perustettu Tampereen polkupyöräilijät, jonka tarkoituksena on puuttua kevyenliikenteen epäkohtiin ja myös edistää turvallista kaupunkipyöräilyä. Tarkoituksena on järjestää tapahtumia ja osallistua kevyenliikenteen suunnitteluun yhteistyössä kaupungin kanssa.

JK. Sinänsä ironista, että matkalla kokoukseen hajoitin polkupyöräni etuvaihtajan..