Tapahtuu toisaalla

Olen pyrkimässä Tampereella kaupunginvaltuustoon. Siispä uudet kotisivuni on se paikka, missä jotain tapahtuu.

Oikea ratkaisu ongelmaan

Sen sijaan, että heikennettäisiin vaalisalaisuutta ja vaalin luotettavuutta sähköisellä äänestämisellä, saati mahdollisuudella antaa ääni Internetin välityksellä, Italiassa ollaan siirtymässä vaalisalaisuuden suhteen oikeaan suuntaan.

Vaalisalaisuus on demokraattisen vaalijärjestelmän kulmakivi. Äänien ostaminen tai äänestäjän painostaminen on tehtävä niin mahdottomaksi varmistaa, että kukaan ei lähde sitä yrittämään. Jos tällä hetkellä vaaleissa äänestämättömistä edes pieni osa myisi äänensä, vaarantuisi vapaa demokratia ja päätöksenteko. Tällä hetkellä Suomessa vaalisalaisuus on kohtalaisen turvattu, joskaan kännyköitä ei takavarikoida ovella, mutta trendi on ollut hälyttävä. Vaalijärjestelmän läpinäkyvyys ja varmuus heikentyy jo suunnitelluilla sähköisillä äänestyslaitteilla, puhumattakaan Internet-äänestyksestä, jossa äänenantajasta tai vaalisalaisuudesta ei edes voida millään tavalla täysin varmistua.

Ja sitten ihmetellään ruuhkia

Tänään kävellessäni töistä kotiin kello 15.57:n ruuhkan aikoihin laskin aikani kuluksi autoja. Ohitseni ajoi sen noin 5:n minuutin aikana, jonka matkani kesti arviolta noin 70 autoa. Autojen lisäksi laskin, että vain noin kuudessa autossa oli enemmän kuin pelkkä kuski, siis suurimmassa osassa oli pelkästään vain yksi henkilö.

En oikein jaksa uskoa, että täällä Tampereella olisi niin huonot julkisen liikenteen yhteydet. Suurin osa todennäköisesti olisi päässyt perille bussillakin, mahdollisesti nopeamminkin kuin omalla autolla ruuhkassa. Tampere kun on rakennettu kannakselle, minkä tiekapasiteettia ei juurikaan voida lisätä. Polkupyöräkin on sangen nopea kulkuväline. Se jopa antaa kaupanpäällisiksi liikuntaakin.

Nyt se on valmis

Nyt on ikuisuusprojekti saatu päätökseen. Kauan siinä menikin. Mutta valmistuin kuitenkin nopeammin kuin Guns'N'Rosesin Chinese Democracy.

Tietotekniikan oppitunti

Tietokoneestani ilmeisesti paukahti kiintolevy, ja sitä myöten se ei käynnistynyt. No, muutamia tiedostoja, ei mitään huipputärkeitä saattoi tässä mennä, mutta kaikki tärkein (lue: gradu) on tallessa useammassa eri paikassa, muun muassa ulkoisella kiintolevyllä.

Se, että tätä kirjoitan nyt tältä kotikoneelta, johtuu pelkästään siitä, että tajusin joskus poimia mukaan Ubuntun live-cd:n jonka avulla sain koneeni käyntiin ja nettiin. Ei sentään tarvinnut liitää työpaikalle etsimään korjausohjeita tietokoneeseen, vaan voin tehdä sen tästä kotikoneelta. Ja valittaa Internettiin. Ja ircata.

Ihmeellinen asia

Näin tänään ihmeen. Pienellä i:llä, mutta sellaisen kuitenkin. Eräällä ihmisellä oli tyhjä kalenteri, jossa ei ollut pakollisia tai pakohkollisia menoja.

Joskus varmaan kannattaisi varata viikko täyteen otsikolla "loikoile".

Paluu elävien kirjoihin

Kauan siinä meni. Todella kauan. Työllistyin ja sain siis ajankulua, joka ei ole turhaa. Tätäkin kirjoitan hieman työtehtäviäni sivuten, joten rikon blogin perustuslausetta vastaan, mutta en anna itselleni siitä rangaistusta.

Töitä lukuunottamatta asiat ovat jotakuinkin muuttumattomat. En ole vieläkään saanut gradua palautettua (mutta nyt se on melkein valmis) ja riennän edelleen erinäisissä yhdistysriennoissa. Olen rikkonut kaikki olettamani ennätykseni kasvissyönnissä, enkä ole koskenut lihaan koko vuotena, paitsi kaksi kertaa anoppilassa, koska siellä ei ollut kasvisvaihtoehtoa. En tosin ollut tilannutkaan. Alkuperäinen veikkaukseni oli, että kestän viikon. Nyt aion testata kestänkö tämän kuukauden. Välillä on meinannut tehdä tiukkaa.

Martti Korhosen vastaus päätöksentekokysymykseen

Martti Korhonen kommentoi Helsingin Sanomien uutisessa Vasemmistonuorten haluun laillistaa kannabiksen käytön, että

"Äänestäminen liittokokouksessa ei hänen [Korhosen] mielestään ole oikea tapa päättää näin isoista asioista."

Kysyin Martti Korhoselta miten päätös olisi pitänyt tehdä, jos ei liittokokouksessa. Liittokokous yleensä käyttää suurinta päätösvaltaa nuorten liitoissa.

Kysymykseni:

Mikä olisi oikeampi paikka tehdä tällainen päätös kuin äänestää korkeinta päätäntävaltaa käyttävässä kokouksessa?

Seuraavassa vastaus:

Äänestäminen on oikea tapa se on selvä jos muutoin ei ratkaisua löydy. Mutta liittokokous aloitteiden tuominen äänestykseen ilman valmistelua ja pohja käsittelyä on se jota kritisoin. Vasemmistoliitto käsittelee asiat niin,että on tietty aika jolloin aloitteet pitää jättää ja sen jälkeen niihin perehdytään ja käydään perusteellinen keskustelu niin omassa piirissä kuin asiantuntijoiden avustuksella ,jonka jälkeen kirjoitetaan vastaus. Vastauksen käsittelee vielä puoluehallitus. Tästä asia etenee puoluekokoukselle. Tätä tarkoitin asian perusteellisella käsittelyllä.

Äänestäminen siis on aivan oikea tapa. Mutta miten äänestyksiin meneviä/joutuvia asioita valmistellaan ja käsitellään siittä oli siis kyse.

Vastausta ei ole muokattu.

Tiedoksi: Olen kysynyt luvan julkaista tämän kommentin tässä blogissa.

Tamperelaisen pyöräilyn puolesta

Tampere on antanut vaikutelmansa polkupyöräilyvihamielisenä kaupunkina. Talvella useimmilla keskustan katuosuuksilla ei saa pyöräillä kuin ruuhkaliikenteen seassa peilihiotulla jäällä. Tämän lisäksi pyörätiet tuntuvat samoilla alueilla toimivan yleisinä parkkipaikkoina ja lastaustiloina, jotka tukkivat tien ja pakottavat koukkaamaan jalankulkijoiden puolelta. Siitäkin tulee sanomista. Tämän kaiken lisäksi päättäjien yleinen kuva pyöräilystä on lähinnä sellainen, että pyöräily on vain liikuntamuoto ja lasten liikkumiskeino, eikä työmatkailu- tai muu liikennemuoto.

Nyt on perustettu Tampereen polkupyöräilijät, jonka tarkoituksena on puuttua kevyenliikenteen epäkohtiin ja myös edistää turvallista kaupunkipyöräilyä. Tarkoituksena on järjestää tapahtumia ja osallistua kevyenliikenteen suunnitteluun yhteistyössä kaupungin kanssa.

JK. Sinänsä ironista, että matkalla kokoukseen hajoitin polkupyöräni etuvaihtajan..

Tätä se palveluiden hajauttaminen teettää

Huomasin, että vähän koulutustani vastaavaa työtä olisi tarjolla parin sadan metrin päässä kotoani, Tampereella. No, paikka ei ole mitenkään hurjan houkutteleva, eikä mitenkään välttämättä unelmaduuni tässä vaiheessa gradua (mikä on kriteerini tämän hetken täsmätyönhakuun), mutta kiinnitin huomiota siihen, että hakemukset käsitellään Rovaniemellä ja hakuaika päättyy huomenna virka-aikaan. Jos nyt siis muuttaisin mieleni, ja haluaisin hakea hommaan, olisi melkein lähdettävä viemään papereita Rovaniemelle. Ja työpaikka on parin sadan metrin päästä sieltä, missä asun. Eikä sillä ole Rovaniemen kanssa mitään tekemistä.

Musta aukko

Alan varmistua siitä, että jossain OpenOffice.org -ohjelmani syövereissä on tekstiä imevä musta aukko. Olin kirjoittanut jonkin aikaa, ja sivumäärälukema näytti kaunista ja pyöreää 50 sivua (mikä on puolet teoreettisesta maksimista, mitä tuohon saa tulla). Kuitenkin, kun olin kirjoittanut puoli sivua lisää, näytti sivulukema 49 sivua. Joku imee sydänverellä vuodatettua tekstiäni.

Edit klo 16.50: Pidin puolen tunnin tauon kirjoittamisessa ja avasin tiedoston uudestaan. Sivumääränä komeili 51 sivua. Näinköhän tuo gradu kirjoittaisi itse itsensä, jos sen vain jättäisi oman onnensa nojaan?

Ironian yliannostus

Voiko saada vaarallisen annostuksen ylittävän määrän ironiaa, jos ostaa Hulluilta päiviltä Chomskyn kapitalismikritiikkiä?

Hinta demokratiasta

Ei, en ota kantaa vaalitulokseen vielä, mutta sen sijaan totean, että tämä henkilö sai ainakin maksettavaksi tavallista korkeamman hinnan demokratian toimimisen valvomisesta. Opinpahan sen, ettei välttämättä kannata mennä, jos tuntee olonsa kurjaksi, pakollisiin menoihin. Eilen vaalilautakunnassa oli kurja istua, vaikka en kovin sairaaksi silloin itseäni vielä tuntenut. Nyt tunnen. Kurkkua juilii, yskittää ja kuumekin on 38,5. Ja puhuminen sattuu. Onpa ainakin hiljaista.

Tällaisina hetkinä on hurjan innoissaan siitä, että digiboksin kiintolevyllä on useamman tunnin verran Monty Pythoneita.

Minussa on varmaan joku vika

Edellisen tentin jälkeen on mieleni vaatinut itseensä syötettäväksi lisää filosofiaa. Tämä on jotenkin outo tunne. Varmaan jotain vinksahtanut. Lopullisesti. Kaipa sitä vielä viimeisinä yliopistopäivinä pitää mennä etiikan tenttiin.

Ja, onhan minulla siihen toinenkin järkevä syy. Kun täytin kanditodistushakemuksen, sain täytettyä lomakkeessa sivuainekokonaisuuksien listassa kaikki kohdat. Jos suoritan filosofiasta kokonaisuuden, niin joutuvat venyttämään lomaketta. Tai tekemään kokonaan uuden.

Sininen hetki

Backyard, originally uploaded by anzaq78.

Tällainen oli näky pari viikkoa sitten pihalla. Vaikka rakennustyömaa rumentaakin näkymää, sattui tuon hetken talvisuus ja taivaan sinisyys sopivasti kameran muistipiirille.

Byrokratia laajentuu ottaakseen huomioon laajentuvan byrokratian tarpeet

Noin, allamainittu tentti meni läpi. Vaikka joku paha sana voisikin arvella, että tenttipapereita ei luettu hyvin, sillä kaikki tentin suorittaneet saivat saman arvosanan, niin en aio olla paha sana.

Olen siis byrokratiaa vaille luonnontieteiden kandidaatti, ellei jossain ole jotain jäänyt minun ja opintoasiain amanuenssin huomaammatta.

Ja maisteristakin uupuu enää noin 20-30 sivua gradua ja vähän lisää byrokratiaa.

Kuulostaa suunnitelmalta

Tiedotus täältä filosofian tenttikirjojen keskeltä:

Kun tästä ehkä jopa valmistunkin, aion selvittää mikä se kohu on erinäisten klassikoiksi nimettyjen teosten ympärillä. Aion katsoa Kummisetä-trilogian ja lukea jonkun itseäni paksumman venäläisen kirjan. (Venäjää en aio kuitenkaan sitä varten opiskella, vaikka eräs tuttuni sanookin, että se on sen arvoista).

Nyt takaisin tieteen määritelmiin.

Ojasta allikkoon

Kun Suomi liittyi, joskin vastahakoisesti, maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, olin tyytyväinen. Vaikka maamiinat ovatkin tehokas ja halpa puolustuskeino, ovat niiden riskit ja haitat huomattavasti hyötyjä suuremmat. Vaikka perusteluna onkin yleensä käytetty sitä, että kaikki miinat merkitään karttoihin, ja vaikka ainakin oman saamani armeijakoulutuksen perusteella näin onkin, ei se ole vielä vastannut siihen kysymykseen, että mitä tapahtuu siinä tilanteessa, kun puolustava armeija jyrätään täysin tai päädytään puolijärjestäytyneeseen sissisotaan. Tällöin ei ole enää varmuutta siitä, että merkkaamiseen käytetyt dokumentit olisi tallessa tai että niitä haluttaisiin luovuttaa aluetta puhdistamaan joutuville joukoille, olipa nämä siviilejä tai sotilaita.

Nyt ollaan kuitenkin menossa hyvin paljon huonompaan suuntaan.
Korvaavaksi järjestelmäksi on ehdotettu rypälepommeja ja sirotemiinoja, joita ei Ottawan sopimus kiellä. Sirotemiinat ja rypälepommit ovat lentokoneesta tai tykillä levitettäviä räjähteitä, jotka levittävät pienempiä pommeja laajemmalle alueelle. Sirotemiinat toimivat kuten miinatkin, eli räjähtävät kosketuksesta. Näiden lisäksi rypälepommien pikkupommeissa on huomattava osa myös räjähtämättömiä ammuksia. Esimerkiksi YK:n asiantuntijoiden arvion mukaan Libanonissa olis 2006 konfliktin jäljiltä yli miljoona räjähtämätöntä siroteammusta. Nämä kaikki voivat tappaa ihmisiä vielä konfliktin loputtua, olipa niiden kanssa tekemisiin joutuva siviili tai sotilas, lapsi tai aikuinen, oma tai vihollinen.

Vaikka sirotemiinat toimivatkin kuten tavalliset miinat, jotka ovat kiellettyjen listalla, on niiden käytössä vielä suuremmat ongelmat miinojen sijainnin merkitsemiseen. Jos tavallisilla maamiinoilla oli sentään jonkinlainen mahdollisuus, että ne löytyvät vielä konfliktin jälkeen karttojen perusteella. Rypäleammusten kohdalla kuitenkin on vain summittaisia arvauksia siitä, minne päin niitä on levitetty, eikä niiden tarkasta sijainnista edes voi olla täydellistä tietoa ja ammukset voivat säilyttää tehonsa kymmeniä, ellei satojakin vuosia.

Ihmisen paras ystävä

Greyfriars Bobby - Edinburgh, originally uploaded by anzaq78.

Valokuvatorstain aiheena on Ystävä.

Tämä hauva, Greyfriars Bobby, on Edinburghissa korkeassa arvossa. Sen isäntä kuoli koiran ollessa pentu, ja koiran sanotaan viettäneen loppuelämänsä, 14 vuotta, isäntänsä haudalla.

Uutispulaa?

Tänään oli Ilta=Sanomien sivulla kolme juttu siitä, että petoeläin (ilves) oli syönyt saaliseläimen (kurki). Ja tämä siis pääsi lehden ensimmäiselle aukeamalle. Vain sen takia, että tapauksesta oli joku järkyttynyt, koska oli antanut jo lintuselle nimenkin aikaisemmin. Kannattaisi varmaankin kerrata koulussa opetettuja asioita eläinkunnassakin tapahtuvasta ravinnonhankinnasta.

Melkein sukua julkkikselle

Näin Pinserin tyypit livenä. Olen siis melkein sukua julkkikselle.

Pienetkin joutuvat ponnistelemaan

Kitten at Work, originally uploaded by anzaq78.

Kaikki joutuvat töihin leipänsä eteen.
Valokuvatorstain aiheena on ponnistus.

Oikoluku vol 1.

Näyttää siltä, että graduuni on poissaollessani käynyt kirjoittamassa joku vähä-älyinen idiootti. Enhän minä tuollaista tekstiä voisi kirjoittaa.

Veto

Löin kaverin kanssa vetoa siitä kumpi on ensiksi saanut gradun (tai hänen tapauksessaan diplomityön) valmiiksi. Valmistaudun henkisesti pullolliseen single malt skottiviskiä.

Hyvä asiakas

Olen ilmeisesti ollut silloisen lähipizzerian erikoisen hyvä asiakas. Vielä viiden vuoden jälkeen, kun edellisestä vierailustani kyseiseen ravinteliin on useampi vuosi, poismuutostani pizzerian työntekijä tervehtii minua kadulla vastaantullessaan. Ja samoin tekee muuten myös erään baarin baarimikko, vaikka sielläkään en ole vuosiin käynyt.